Elämme aikaa, jossa epävarmuus kasvaa. Moni miettii, riittääkö raha, löytyykö työtä ja pääseekö hoitoon. Hallituksen politiikka kohdistaa leikkauksia erityisesti pienituloisiin, työttömiin, lapsiperheisiin ja sairaisiin.
Yksilönvastuuta korostava linja näkyy heikennyksinä opiskelijoille, kovempana maahanmuuttopolitiikkana sekä kasvavana epävarmuutena työelämässä. Usein kovimman hinnan maksavat naiset, jotka kantavat vastuuta hoivasta ja tekevät matalapalkkatyötä.
Keravalla tämä näkyy palveluissa, leipäjonoissa, mielenterveysongelmien lisääntymisenä ja kasvavana hädän kokemuksena. Yhä useampi tarvitsee tukea.
Monen meistä esi-isät ovat olleet rakentamassa tätä kaupunkia. Heidän työnsä, sitkeytensä ja uskonsa parempaan huomiseen näkyvät Keravalla nyt. Omassa suvussani on aina ajateltu, että pienemmän puolta pidetään. Oikeudenmukaisuus ei ole vain sitä, että pärjää itse, vaan sitä, että huolehtii myös niistä, joilla on vähemmän valtaa.
Olen asunut Keravalla lähes koko elämäni. Nain naapurinpojan, ja yhdessä olemme kasvattaneet lisää keravalaisia. Heissä elää toivo, mutta myös vaatimus paremmasta. Nykyinen oikeistopolitiikka, riittämättömät ilmastotoimet, nuorisotyöttömyys ja sitkeästi elävä patriarkaatti ovat asioita, joiden olisi pitänyt murtua jo aikaa sitten.
Nuoret eivät ole enää “kilttejä tyttöjä” tai “poikia, jotka ovat vain poikia”, vaan vahvoja ja arvonsa tuntevia. Heille tasa-arvo, moninaisuus, ihmisarvo ja kestävä ajattelu ovat itsestäänselvyys.
Viime syksyn talousarvioneuvotteluissa me vasemmistossa puolustimme palveluja ja torjuimme leikkauksia, jotka olisivat osuneet lapsiin ja heikommassa asemassa oleviin. Taloutta pitää hoitaa vastuullisesti, mutta ei ihmisten tai palvelujen kustannuksella.
Olemme nostaneet esiin nuorten työllistymisen, varhaiskasvatuksen resurssit, maahanmuuttajien aseman sekä harrastus- ja kulttuuripalvelut. Tavoitteemme on, että jokainen voi osallistua ja kuulua joukkoon.
Keravan uusi kaupunkistrategia tukee tätä työtä. Haluamme toimivat peruspalvelut ja yhdenvertaiset mahdollisuudet kasvuun ja oppimiseen. Tavoittelemme hiilineutraalia Keravaa vuoteen 2035 mennessä ja rakennamme samalla sosiaalisesti kestävää, yhteisöllistä kaupunkia.
Hyvä yhteiskunta ei ole sellainen, jossa vahvimmat pärjäävät yksin. Hyvä kaupunki on sellainen, jossa kaikilla on mahdollisuus pärjätä – eikä kukaan jää yksin.
Me vasemmistossa tiedämme, ettei elämä ole yksilösuoritus. Siksi haluamme yhteiskunnan, jossa apua saa silloin kun sitä tarvitsee. Moni on herännyt tähän myös nykyisen hallituksen leikkauspolitiikan myötä, ja se näkyy kasvavana tukena vasemmistolle.
Ensi vuonna on eduskuntavaalit. Se on hetki kääntää suunta. Äänestämällä voimme sanoa: nyt riittää. Emme halua yhteiskuntaa, jossa heikoimmilta leikataan yhä enemmän.
Hyvää vappua. Jatketaan työtä oikeudenmukaisemman Keravan ja Suomen puolesta.
Lue koko puhe:
Hyvät toverit, hyvät ystävät ja ennen kaikkea hyvät keravalaiset – hyvää vappua!
Vappu on työn, kevään ja toivon juhla. Tänään muistamme, että mikään hyvä yhteiskunnassa ei ole syntynyt itsestään – ei myöskään täällä Keravalla, meille keravalaisille. Neuvolat, kirjastot, päivähoito, lähikoulut ja julkinen terveydenhuolto. Kadut, sillat ja puhtaanapito. Tapahtumat, yhteisöllisyys, lähiluonto sekä vaikkapa uimahalli, pururadat, ulkokuntosalit ja tämä Aurinkomäki. Ne ovat ihmisten yhdessä tekemiä päätöksiä, eivät itsestään selviä etuoikeuksia.
Tänä keväänä Suomi ja koko maailma elävät monenlaisten paineiden keskellä. Maailmaa johtaa joukko itseriittoisia ja arvaamattomia vanhoja miehiä. Talous puhuttaa, epävarmuus kasvaa, ja monen ihmisen arki tuntuu vaikeammalta kuin pitkään aikaan. Mietimme, riittääkö palkka, eläke tai työttömyystuki, löytyykö työtä, pääseekö lääkäriin ja miten meidän kaikkien käy, kun talous sakkaa ja kaikesta leikataan.
Nykyinen oikeistohallitus tekee politiikkaa, joka osuu kovimmin niihin, joilla on jo valmiiksi vähiten. Leikkaukset kohdistuvat erityisesti pienituloisiin, työttömiin, lapsiperheisiin, pitkäaikaissairaisiin ja muihin vähemmistöihin. Kun lääkkeiden hinnat nousevat ja tuet pienenevät, sairastaminen muuttuu luksukseksi.
Yksilönvastuuta peräänkuuluttava politiikka tarkoittaa käytännössä leikkauksia pienituloisille ja heikennyksiä opiskelijoille. Se tarkoittaa kovempaa linjaa maahanmuuttajille ja vähemmän tukea kotoutumiseen. Se näkyy konkursseina, työttömyytenä, nuorten näköalattomuutena ja myös meidän keski-ikäisten keskuudessa kasvavana pelkona tulevaisuudesta: millaista maailmaa nyt tehdään lapsillemme ja lastenlapsillemme?
Työelämän pelisääntöjä heikennetään. Liian usein juuri naiset, jotka tekevät paljon matalapalkkaista työtä ja kantavat suuren vastuun hoivasta, joutuvat maksamaan kovimman hinnan.
Keravallakin tämä näkyy monella tapaa: työllisyyspalveluissa, terveyden- ja sosiaalihuollossa sekä tuolla sillan toisella puolella Polussa, jossa käy ennätysmäärä ihmisiä taaperoikäisistä vaareihin. Se näkyy kasvavissa leipäjonoissa, ulosotoissa, mielenterveysongelmien lisääntymisessä ja kotiväkivallan kasvuna. Ihmisillä on todellinen hätä, ja yhä useampi alkaa saada tarpeekseen.
Oikeisto sanoo, että jokaisen pitäisi pärjätä itse. Mutta elämä ei mene niin. Kuka tahansa voi tarvita apua. Siksi hyvinvointivaltion tehtävä on olla turvaverkko – nyt ja tulevaisuudessa.
Hallituksen politiikka ei ole neutraalia talouspolitiikkaa. Se on arvovalinta siitä, kenen arki saa vaikeutua. Ja kuten usein hallituksen ulostuloista näemme, siihen liittyy myös välinpitämättömyyttä ja jopa ylenkatsetta niitä kohtaan, joilla ei ole valtaa vaikuttaa.
Hyvinvointivaltio ei murene yhdellä päätöksellä. Se murenee pala palalta.
—
Kun pidän tätä puhetta tänään, tiedän jatkavani sukupolvien ketjua, sillä myös esivanhempani ovat vaikuttaneet Keravalla monella tapaa. Olen ylpeä juuristani.
Olen keravalainen jo neljännessä sukupolvessa. Isoisoisäni perhe muutti tänne 1930-luvun alussa töihin Savion kumitehtaalle. Isoäitini syntyi Saviolla ja oli aikanaan perustamassa Savion demokraattisia naisia. Yhdessä äitini kanssa hän keräsi allekirjoituksia, joilla saatiin muun muassa päiväkoti ja koulu Saviolle. Äitini isä on muurannut Keravalle kymmeniä taloja, takkoja ja leivinuuneja. Hänkin oli mukana politiikassa ja istui rakennuslautakunnassa – siksi minulle on kunnia toimia kaupunkiympäristölautakunnan jäsenenä.
Myös isäni vanhemmat ovat asuneet ja rakentaneet taloja Keravalla. Sotilasmestarina toiminut isoisäni työskenteli armeijauransa jälkeen Ahjossa sijainneessa Koffin varastossa päällikkönä sekä Paasikiven Nuorisokylässä korjausrakentamisen esihenkilönä. Omat vanhempani ovat olleet keravalaisia lähes koko elämänsä. Myös puolisoni isovanhemmat ovat vaikuttaneet Keravan politiikassa, ja heidän suvullaan on pitkät juuret Savion kumitehtaalla – mutta ei mennä siihen nyt tarkemmin, eihän tämä mikään sukusaaga ole.
Kuten omani, myös monen teistä esi-isät ovat olleet rakentamassa tätä kaupunkia. Heidän työnsä, sitkeytensä ja uskonsa parempaan huomiseen ovat osa sitä Keravaa, jossa elämme tänään. Olen ylpeä siitä, että omassa suvussani on aina ajateltu, että pienemmän puolta pitää pitää. Oikeudenmukaisuus ei tarkoita vain sitä, että pärjää itse, vaan sitä, että huolehtii myös niistä, joilla on vähemmän ääntä ja valtaa. Se on perintö, jota kannan mukanani.
Olen itsekin asunut Keravalla lähes koko elämäni. Nain naapurinpojan, ja yhdessä olemme kasvattaneet lisää keravalaisia, jotka ovat jo lähes aikuisia. Heissä elää toivo. Heille nykyisen kaltainen kylmä oikeistopolitiikka, riittämättömät ilmastotoimet, nuorisotyöttömyys ja edelleen vallassa oleva patriarkaatti ovat asioita, joiden olisi pitänyt murtua jo aikaa sitten.
Olen ylpeä siitä, että lasteni sukupolvi ei ole enää “kilttejä tyttöjä” tai “machoilevia poikia”, vaan vahvoja ja arvonsa tuntevia nuoria. Heille tunnepuhe, sukupuolten moninaisuus, sateenkaariarvot, tasa-arvo ja ihmisarvo ulkonäöstä riippumatta sekä ekologinen ja kestävä ajattelu ovat arkipäivää – eivät talouden takia sivuutettavia asioita.
—
Me vasemmistossa teemme työtä näiden arvojen eteen. Haluamme, että ne näkyvät päätöksissä ja arjessa. Keravalla olemme pitäneet kiinni periaatteesta, että taloutta hoidetaan vastuullisesti – mutta ei ihmisten tai tärkeiden palvelujen kustannuksella.
Viime syksyn talousarvioneuvotteluissa lähdimme siitä, että kaupunki kuuluu kaikille. Olemme puolustaneet palveluja ja torjuneet leikkauksia, jotka olisivat osuneet lapsiin, pienituloisiin ja heikommassa asemassa oleviin. Talous pidetään kunnossa, mutta ei palveluja purkamalla.
Olemme nostaneet esiin nuorten työllistymisen, maahanmuuttajien aseman, varhaiskasvatuksen resurssit sekä harrastus- ja kulttuuripalvelut. Meille on tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus osallistua ja kuulua joukkoon.
Keravan uusi kaupunkistrategia tukee tätä työtä. Haluamme toimivat peruspalvelut sekä yhdenvertaiset ja laadukkaat edellytykset kasvuun ja oppimiseen.
Tavoittelemme hiilineutraalia Keravaa vuoteen 2035 mennessä ja vahvistamme ekologista kestävyyttä. Samalla rakennamme sosiaalisesti kestävää kaupunkia: ehkäisemme eriytymistä ja vahvistamme yhteisöllisyyttä.
—
Hyvä yhteiskunta ei ole sellainen, jossa vahvimmat pärjäävät yksin. Hyvä yhteiskunta, hyvä kaupunki ja hyvä naapurusto, koulu, päiväkoti tai työpaikka on sellainen, jossa kaikilla on mahdollisuus pärjätä ja jossa kukaan ei jää yksin.
Me vasemmistossa tiedämme, että elämä ei ole yksilösuoritus. Siksi haluamme rakentaa yhteiskuntaa, jossa apua saa silloin, kun sitä tarvitsee. Nykyisen hallituksen kylmän leikkauspolitiikan seurauksena moni on havahtunut ajattelemaan samoin.
Vasemmiston kannatus on nousussa, ja Vasemmistoliitto on saanut viimeisen vuoden aikana tuhansia uusia jäseniä.
Ensi vuonna on eduskuntavaalit. Se on hetki kääntää politiikan suunta – meidän hetkemme, äänestäjien hetki. Äänestämällä voimme välittää viestin: nyt riittää. Emme halua tällaista kovaa oikeistoyhteiskuntaa. Emme halua, että vähemmistöiltä, vähävaraisilta, kolmannen sektorin sote-toimijoilta, nuorilta ja lapsilta, eläkeläisiltä tai pienituloisilta leikataan enää yhtään.
Työväenliikkeen historia opettaa yhden tärkeän asian: oikeudenmukaisempi yhteiskunta ei synny itsestään. Se syntyy ihmisistä, jotka uskaltavat puolustaa heikompaa – ihmisistä, jotka eivät katso vain omaa etuaan.
Sillä lopulta vasemmistolaisuus on yksinkertainen ajatus: jokainen ihminen on arvokas. Jokainen ansaitsee mahdollisuuden.
Yhdessä voimme luoda turvaverkon, joka auttaa meistä jokaista tarvittaessa.
Hyvää vappua, toverit. Jatketaan työtä oikeudenmukaisemman Keravan ja Suomen puolesta. Tulevaisuus on meidän!